8.7.2007

Cheers Mates!

Taalla on nyt muutama leppoisa paiva tullut vietettya erinomaisessa saassa seka hyvassa seurassa. Jo Lontoossa noustessa Quantasin koneeseen huomasin, etta nama aussit ihmiset ovat aidosti vilpittomia seka ystavallisia. Jokainen bussikuskista kioskinmyyjaan kysyy heti ensimmaisena "how are ya?" ja kysyvat heti mista pain maailmaa sita tullaan, kun huomaavat eron aksentissa. Ilma on mita parhain! Aamuisin on 15 astetta ja silloin on kylma! Nama taalla vitsailevat "ja sina sanot itseasi suomalaiseksi?", paivalla taas lampotila kohoaa jopa 32 asteeseen ja illalla sitten taas 13-17 asteeseen. Ensimmaisena yona jossain Cairnsin lahella oli ollut -7 astetta!!! Jotkut ihmiset taalla pukeutuvat talvisaappaisiin ja -takkeihin, ja suomalaisina naureskelemme joidenkin kauppojen ovissa lukeville ilmoituksille "Winter clothes for sale". Eddie ja Judy, ne joiden luona asun, jaksavat paivitella takapihalla olevan uima-altaan kylmaa lampotilaa, joka on vain 24 astetta, ja ihmettelevat, kun mina vain uin ja lillun siella pitkaan. Kerroin, etta olen uinut 4 asteisessa vedessa ilman ollessa lahempana -10 astetta, silloin he totesivat "you finns are crazy people", ja kerrotua viela saunasta, eukonkantokisoista, saappaanheittokisoista yms. he olivat varmoja siita.

Alvaro, espanjalainen, tuli torstain ja perjantain valisena yona klo 2.30 ja David, italialainen, aamulla klo 7. Ruotsalaiset paasivat perjantai iltana tanne, ranskalaiset vasta eilen illalla ja nyt on kaikki 200 EF-oppilasta paikalla lukuunottamatta yhta espanjalaista, joka on kokonaan kadonnut jonnekin. Ensin oli kateissa kahdeksan, sitten 17 ja lopulta enaa yksi espanjalainen - ne on sitten menevaa ja hauskaa porukkaa. Alvaro onkin tyypillinen espanjalainen urheilullinen, puhelias, avoin ja koko ajan pilke silmakulmassa. Han tulee Madridista ja on mun kanssa saman ikainen, mukava tyyppi. David taas on Milanon lahelta 15-vuotias, hanet adoptoitiin El Salvadorista Italiaan ennen kuin taytti yksi. Hanen lisakseen olen tavannut kolme muuta italialaista, seka sen puoliksi suomalaisen puoliksi italialaisen, joka tuli meidan suomalaisten mukana, han asuu kesat Suomessa ja muun vuoden Etela-Italiassa. Naihin neljaan italialaiseen verrattuna - seka myos niihin moniin tuhansiin, joita olen nahnyt Italian matkoillame - David on hyvin hyvin erilainen: hiljainen, ujo, yksin viihtyva ja vaha sanainen. Yritimme Alvaron kanssa saada hanta lahtemaan suomalaisten, espanjalaisten seka italialaisten kanssa perjantai ja lauantai iltoina ulos tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta ei tullut. Tyypillinen italialainen olisi varmasti heti ollut valmis lahtoon.

Matkalaukuista ei ole tietoa paitsi, etta eilen Lontoossa oli 100 000 laukusta enaa 21 000 Lontoossa ja eilen tai tanaan sielta piti lahtea kone Sydneyhyn 650 laukun kanssa, joiden joukossa voi olla meidan kaikkien tai vain muutaman laukut. Mutta onneksi matkavakuutus maksaa kahdelta ensimmaiselta paivalta 100euroa/pva, jonka jalkeen on tullut jokin toinen kustannus kayttoon - tamahan kay ihan bisneksesta. Huomenna kaikille suomalaisille hankitaan uudet paikalliset liittymat Vodafonelta, koska nama EF:n antamat kortit eivat toimi kunnolla, kaikki tekstarit eivat tule perille eika puhelutkaan, ne menee ensin Britannian, EF:n paatoimiston, kautta ja sitten takaisin tanne.
Perjantaina valitsin vapaaehtoiset retket, joiden hinnaksi tuli 552 Australian dollaria. Se sisaltaa 180 dollarin hintaiset viikonloppuretket outbackille seka Cape Tribulationin sademetsaan, kaksi matkaa koralliriutalle (toinen on koko paiva vierailu Fritztroy Islandille ja toinen ihan katamaraanilla purjehdus/snorklaus retki riutalle) seka matkan Kurandaan, josta en oikein tieda mitaan - viela. Silloin sain maksettua 125 dollaria, mutta liiderimme sai sovittua, etta meidan ei tarvitse maksaa heti kaikkea vaan se mita pystytaan ja loppuja jahdataan sulta sitten loppu kurssin ajan. Perjantaina tuli kierrettya myos kaupunkia, jonka takia jalat on nyt rakoilla. Silloin myos tapasimme illalla suomalaisia, italialaisia seka espanjalaisia ja juttelimme ja kiertelimme ympari kaupunkia nauttien toistemme seurasta.
Eilen oli Judyn syntymapaiva ja meita oli ihan isohko porukka: mina; espanjalainen Alvaro; italialainen David; isanta pari Eddie ja Judy; korealainen William, joka oli asunut taalla kolme kuukautta sitten ja jaanyt Australiaan, joten tuli nyt kaymaan, seka sitten Judyn kolme lasta ja seitseman lastenlasta. Eddien 15- ja 17-vuotiaat pojat eika japanilainen Yasushi olleet paikalla. Jalkimmainen on koko viikonlopun riutalla sukeltelemassa. Ja noista 10:sta kaikki lapsia myoten oli kiinnostunut meista ulkomaalaisista barbequeta syodessa, joka on ihan tajuttoman suuri juhla, oli lajia joka lahtoon: kanaa, makkaraa, suolasia piiraita, ribseja, pienta naposteltavaa jnejne... Talloin aussit vitsailevat, juovat olutta ja nauttivat erinomaisesta seurasta ja ruoasta. Ja tallaista vietetaan noin kerran kahdessa viikossa - apua! Eddie sanoi meille ruokailun jalkeen, etta saamme lahtea kaupungille kavereita tapaamaan, jos haluamme ja olemme syoneet tarpeeksi - no mehan lahdimme, kun meita oli aikasemmin kysytty paikalliselle laguunille (ilmainen uimapaikka, Cairnsissa ei ole rantoja, lahin on noin tunnin ajomatkan paassa, ja niita jatkuu kymmenia kilometreja), jossa olin paivalla ollut suomalaisten kanssa uimassa ja ottamassa aurinkoa.


Tanaan kaytiin Eddien ja Alvaron kanssa kiertelemassa lahirantoja lapi ja uiskentelemassa ja aurinkoa ottamassa. Port Douglasin vanha kirkko, yksi Australian vanhimmista, kaytiin katsastamassa. Siella on sunnuntaisin klo 8-9 katolinen jumalanpalvelus, 9-10 luterilainen, 10-11 orthodoksilainen, 11-12 buddhalainen jne. aika erikoista ja varmasti ainutlaatuista. Kaytiin myos eraassa sademetsan lapi virtaavassa joessa uimassa, jossa vesi oli 17-18 astetta. Siella tapasimme hieman paastaan vialla olevan aboriginaali miehen, joka sanoi kaikille "hello/hey/hi!" ties kuinka monta kertaa, ja jos vastasi jotain han sanoi: "don't ya fucking talk to me!" tai "don't ya fucking look at me!". No se oli humalassa, ja aivan kuten amerikan intiaaneille, se ei ole hyvaksi aboriginaaleillekaan.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Terve Mara,

Ajattelemme usein sinua ja oli upeaa lukea hienoa tarinaasi. Hytkyimme täällä naurusta ja iloitsimme puolestasi, kun sinulla tuntuu menevän mukavasti.

Tänään nautimme Kuorsalon helteestä, mutta ensimmäiset sinilevä esiintymiset haittasivat vähän. Äiti ja Maija pesivät ikkunoita, minä putsailin kattoja.

Voi hyvin nauti kaikesta ja kirjoittelle lisää!

Isä&Äiti&Raili
Milloin

Anonyymi kirjoitti...

Allekirjoituksena piti olla I&Ä&Maija&Kenny

Anonyymi kirjoitti...

Morjens!

Ihanaa kun olit jaksanut kirjoittaa noin paljon. Vaikuttaa että viihdyt oikein hyvin eikä sinua ainakaan nälässä siellä pidetä. Eläydyimme seikkailuihisi ja toivomme että nautit kokemuksistasi.
Tuleepahan lentoyhtiölle kalliiksi tai mistä ne maksut nyt sitten tulevatkaan laukkujen viipymisen takia.
Vietimme viikonlopun Mikkelissä ja Lappeenrannassa tuttavien luona kyläillen. Eilen illalla oltiin vielä Eskon veljen Sepon luona terassilla illallisella.
Kesä jatkuu vähän epävakaisena, mutta mukavan lämpimänä.
Reilun viikon päästä mennään taas Budapestiin ja kuun lopussa tullaan takas.
Pärjäile ja pidä Suomimainetta pystyssä.