One week left :(

Tanaan tajuttiin, etta ensi viikolla tahan aikaan ollaan jo matkalla kotia kohti! Hirveaa kuinka aika menee laittoman nopeasti! Elika ensi tiistaina kentalla pitaa olla klo 5.00 ja kone kohti Sydneyta lahtee klo 7. Sydneyssa olemme noin klo 10 ja sielta jatkamme matkaa kohti Lontoota klo 17, jolloin alkaa 23 tunnin lentomatka - hui apua! Paatimme yhdessa liiderin kanssa ettemme mene ollenkaan nukkumaan maanantain ja tiistain valisena yona, koska uni kannattaa saastaa tuolle 23 tunnin matkalle, eika siina muutenkaan olisi jarkea menna vain muutamaksi tunniksi nukkumaan.

Tanaan suuntana oli koralliriutta, jonne lahdimme aamulla klo 8 ja palasimme Cairnsiin klo 17. Lahtiessa Cairnsissa satoi, mutta hieman pidemmalle purjehdittua katamaraanilla aurinko tuli enemman ja enemman nakyviin, joten loppu paiva vietettiin auringossa paistatellen ja koralleja ihmetellen, ja tili siina samalla myos hieman kasvoja poltettua. Snorkkelit, lasit ja rapylat saimme veneelta, joten vedessa vietimme paljon aikaa ja eilen ostamallani kertakayttoisella vedenalaisella kameralla yritin saada jonkinlaisia kuvia. Nain meren pohjassa jopa rauskun, jota en saanut filmille valitettavasti ikuistettua. Ensin kavimme eraalla riutalla ja vietimme siella noin tunnin vedessa, jonka jalkee soimme laivan miehiston laittamaa lounasta, joka oli tosi hyva. Sielta suuntasimme sitten eraalle hiekaksarkalle, jossa oli hiekan alla muutama rapu, yksi pienempi ja kaksi vahan isompaa. Sielta, kun olimme lahdossa nousuvesi alkoi ja vesi peitti koko sarkan pikku hiljaa alleen, ja sitten alkoi satamaan rankan puoleisesti. Takaisin veneelle paastyamme odottelimme sateen loppumista miehiston jatkaessa matkaa. Jonkin matkaa mentyamme ja sateen lakattua menimme kaymaan kannella huomasimme hieman kauempana kaksi valasta hyppimassa vedessa seka purskuttelemassa vetta, se oli hienoa!

Australia on maa, jossa oikeasti voisin harkita asumista. Ihmiset ovat mukavia ja ilmasto mulle passeli, ja vapaa-ajan mahdollisuudet laajat, harmi vain ettei surffausta voi taalla pohjoisessa harrastaa, koska koralliriutta rikkoo kaikki aallot.

Caution falling people! No worries!

Tulipahan hypattya 50 metrista kuminauhan varassa!!! Se, jos mika oli hauskaa! Eniten pelotti siina reunalla ennen hyppya, mutta kun oli hypannyt ei pelottanut enaa yhtaan. Jannittamaan alkoi siina, kun alkoi kiipeamaan niita portaita ylospain. Ylospaastya helpotti, mutta sitten siina reunalla seistessa hermostutti hieman, ja yksi syy siihen varmaan oli, kun olin viimeinen ylhaalla. EF:lta meita tuli 11 hyppaamaan 10 lopulta hyppas, yks ruotsalainen poika janisti kokonaan, vaikka ennen reunalle paasya oli niin itsevarmana kuin olla ja voi! Ne, jotka laittoivat meidat kiinni sanoivat, etta tosi harvoin ihmiset peruuttaa ja lahtee kavellen pois, jotkut jopa itkevat aitia ja hyppaavat, mutta tama ruotsalainen jaatyi ihan kokonaan. Heti hypattya teki mieli tehda se uudestaan - huh! DVD:n seka kolmen kuvan paketin sain sielta mukaan muistoksi. Ainiin, joku hyppasi sen hypyn ostoskarryssa!!! Tosin hanelle se ei ollut ensimmainen hyppy.

Aussi (itseaan he nimittavat sanalla Oz/ozzie, joka on lausuttu seka kirjoitettu muoto sanasta "Aussie") hmisista sen verran, etta jotkut katsovat oikeasti pahasti, jos ei sano "please". Fraaseja "please" ja "Thank you/thanks, mate" kaytetaan jatkuvasti, seka "No worries, mate!", jota kaytetaan "you're welcome" sijasta ja muutenkin vahan joka lahtoon. "Please"a olen oppinut kayttamaan, samoin "no worries"ia ja "thank you" on ollut alusta asti. Samoin aussien paljolti kaytetty sana "mate" on tarttunut sanavarastoon. Esim. bussista/taksista/kaupasta lahtiessa tulee sanottua "see ya, mate", joka vei totuttelua silla tuskin kovin montaa kertaa sattuu sama taksin- taikka bussikuljettaja saman ihmisen kohdalle.

Casinon, jossa kaymme koulu jostain syysta, kahvilassa minut, Ruben ja Leo (kaksoset) tunnetaan jo nimelta, kun kaymme ostamassa harva se valitunti lattet itsellemme. Alkaa vaikuttaa pahalta, silla tanakin aamuna ennen kuin suuntasimme Palm Cove Beachille, kavin lahi kahvilasta ostamassa laten - jonkin sortin riippuvuus, vai? Palm Covessa hyppaajat ehtivat vietta reilu kaksi tuntia kunnes bussi benjihyppypaikalle tuli hakemaan. Osan suomalaisista piti tulla katsomaan, mutta bussiin mahtui vain hyppaajat. Suomalaisina he tietenkin ottivat lahimman taksin ja suuntasivat katsomaan ja valokuvaamaan meidan neljan hullun suomalaisen hyppyja. Meidan hypattya, muutamaa niista katsoja suomalaisesta alkoi kaduttamaan, ettei ollut ilmoittautunut hyppaamaan.

Huomenna 9-12 koulua ja loppu paiva vapaata, aattelimme jalleen kerran viettaa sen laguunilla maaten ja uiden, tosin kaksi meista menee Go Kartinkiin, mutta siella ei mene kauaa. Illalla sitten menemme Cairns Show'hun, josta en tieda mitaan paitsi, etta perjantaina sen takia on Cairnslaisilla vapaapaiva, silloin suomalaiset ja ruotsalaiset suuntaavat kohti Cape Tribulationin sademetsaan.

Ensimmainen kunnon viikko on nyt takana, ja mukavaa on! Maanantaina oli tasokoe ja meidat oppilaat jaettiin sen perusteella kolmeen eri tasoryhmaan (3, 4 & 5, jossa vitonen on paras). Mina paasin viitosryhmaan, joita tuli yhteensa kolme kappaletta, kun muita tasoryhmia tuli vahemman. Miinuksena voisi sanoa, englannintuntien helppouden. Puhumme siella liikaa, mita tulee tehtya koko ajan isantaperheessa seka asioidessa kaupungilla, ja tama on suomalaisten yleinen mielipide. Pitaisi olla enemman kirjottamista, josta huomaa oikeasti missa on puutteita, mita kielioppiasioita pitaa kerrata ymsyms. Koulua on normaalisti 9-12, ja klo 12-13 on lounastauko, jonka jalkeen yleensa alkaa valinnaiset retket taikka pakolliset yhteiset aktiviteetit. Naiden neljan viikon aikana, meilla on viitena paivana koulua 9-16 (voimme tosin paasta myos klo 15.15-16 valisena aikana, jaljella olevasta opetuksesta riippuen).

Perjantaina kaytiin Cairnsin trooppisessa elaintarhassa, joka oli pieni eika mitenkaan erikoinen, mutta silti nakemisen arvoinen, kun siella sai silitella ja ruokkia kenguruita miten lystasi. Siella oli myos reilun viiden metrin mittainen krokotiili, joka oli huima naky! Olisi voinut luulla, etta se on kivea, ennen kuin se liikkui (jotta saimme sen liikkelle, meidan piti heittaa kivi veteen). Olisin halunnut ottaa itsestani ja kaarmeesta kuvan, mutta kaarmeen tyoaika loppui jo klo 2.30pm, kun saavuimme kuvaus jonoon juuri tuolloin, mutta sain itsestani ja koalasta kuvan, eihan se oli yhta jannittava, mutta muisto kumminkin.

Lauantai aamuna oli klo 8 lahto outbackille, jossa vietimme yhden paivan. Matka kesti kolme tuntia ensin rannikon halki, jonka jalkeen mentiin sademetsan poikki ja lopulta paastiin outbackille, joka on karua ja kuivaa seutua. Sinne saavuttuamme meidan piti itse koota teltat ja saada leiri pystyyn. Ruokaa ja juomaa oli tietenkin rajallisesti (vetta 15l 15 henkea kohden), ja se piti itse valmistaa nuotiolla, silloin kun halusi. Vesi tietenkin muuttui paivan paahteessa lampimaksi, mutta kylla sita janoon joi. Kavimme eraassa hienossa luolastossa, jonne jopa puunjuuretkin ylettyivat! Sen jalkeen meidan piti menna uimaan eraaseen oikein mukavan nakoiseen uimapaikkaan, mutta ei, juuri ennen meidan tuloa siina paikassa oli nahty kahden tappavan myrkyllisen kaarmeen uivan, joten jai se uintikerta pois. Hieman harmitti, kun oli hikisena ja janoisena istunut bussissa odottaen uintia - mutta ei voi mitaan. Illalla sitten grillasimme ja ihailimme upeaa tahtitaivasta - niin kirkasta en ole missaan ikina ennen nahnyt! Jokainen leiri soi omaan tahtiinsa, keskenaan tai muiden leirien kanssa. Itavaltalaiset tekivat grillinsa meidan viereen ja alkoivat puhumaan, sitten he saivat tietaa, etta osaan saksaa niin yksi niista meni ihan noloksi, koska oli istunut koneessa Lontoosta Singaporeen istunut mun ja Jonin edessa ja han kysyi, etta kuulinko silloin kaiken mita han puhui, vastasin hanelle: "kuulin", ihan kiusallani, silloin han muuttui ihan punaiseksi ja poistui - mita lienee puhunut? En nimittain kiinnittanyt koneessa asiaan mitaan huomiota.

Meidan syodessa muut olivat tehneet ison nuotion jonkin matkan paahan, siella oli myos DJ musiikkeineen ja kaiuttimineen. Kun paasimme sinne musiikki soi, mutta ihmiset istuivat vain nuotion ymparilla myos espanjalaiset. He olivat sanoneet englannintunnilla keskusteltaessa:" muun maalaiset nuoret, eika varsinkaan tytot osaa pitaa hauskaa", yksi suomalaisista tytoista sai sitten idean, etta naytetaan nyt noille espanjalaisille, etta miten pidetaan hauskaa ja joku lisasi siihen "kylla suomalaiset tytot osaa myos pitaa hauskaa, vaikkeivat nayta bimboilta" (puhuimme taman tietenkin suomeksi ;) Aloimme sitten joraamaan siina keskella outbackia musiikin pauhatessa taustalla, pian meidan seuraan liittyi itavaltalaiset, pari ranskalaista seka muutama ruotsalainen. Espanjalaiset katsoivat meita kuin hulluja, mutta noin 10 minuutin paasta hekin alkoivat joraamaan, mutta taysin omissa porukoissaan. Saimme ruotsalaisten liiderit mukaan meidan joraukseen, jota jatkui aina puoli yhdeksasta yhteentoista asti. Kaksi poikaa juoksi pimeassa vahingossa piikkilankaa pain, ja niilta tuli ihan kiitettavasti verta mahasta, onneksi se huomattiin vain pintahaavaksi eika piikit olleet menneet syvemmalle. Seuraavana paivana niiden kadet ja maha olivat taynna arpia.

Yo oli kylma, mutta meita oli teltassa nelja niin pysyi ainakin jokseenkin lampimana. Maata vasten olin kovin ikava nukkua, mutta kylla siina yksi yo meni. Seuraavana aamuna mulla aani oli melkein mennyt, ja pienta yskanpoikasta on nyt. Yhdeksalta meilla oli mahdollisuus ottaa aboriginaalien sotamaalaus kasvoihin, opetella bumerangin seka keihaan heittoa. Bumerangin heitto onnistui, mutta keihaan ei. Sitten pitikin jo pakata ja lahto oli lahella, mutta ruotsalaisten ja espanjalaisten busseja ei nakynyt missaan (ne tekivat sen tana aamuna minka me teimme eilen paivalla ja toisin pain). Lopulta parin tunnin odottelun jalkeen ne tulivat, minka aikana onnistuin polttamaan selkani, tosin en pahasti. Kasi on ruskea, hartiat vaaleanruskeat, samoin vatsan seutu, mutta selka on punainen.

Vapaa-aikaa tulee enimmakseen viettettya suomalaisten kanssa, kun ei ole viela kunnolla muihin viela tutustunut (paitsi nyt niihin joiden kanssa asuu ja joihinkin niiden kavereihin) outbackilla tutustuin muutamaan ranskalaiseen ja ruotsalaiseen. Keskiviikko iltana, kun oltiin suomalaisporukalla ulkona syomassa, ruokailun jalkeen menimme laguunille istuskelemaan ja juttelemaan. Siina jonkin aikaa istuttua muutamat jo lahtivat kotia, ja yksi kavi uimassa! Jonkin ajan paasta kuulimme tielta kikatusta ja huomasimme siella noin meidan ikaisten tyttojen joukon, jotka alkoivat paistamaan barbequeta laguunin vieressa olevilla grilleilla. Heidan syotya, joku pojista sai ajatuksen, etta mennaan puhumaan noille - ja niinhan me mentiin. Saimme selville, etta he olivat mua vuotta vanhempia, skottilaisia ja pelasivat maahokia (samaa kuin jaakiekko, mutta nurtsilla), ja heilla oli ollut nelja matsia, jotka he olivat kaikki voittaneet, seuraavana paivana he suuntaisivat Sydneyhyn pelaamaan, ja siella muutaman paivan vietettya takaisin skotteihin. Keskustelimme siina reilun tunnin verran, ja lopulta me jouduimme lahtemaan kotia kohti ja tytot jatkoivat matkaansa klubeille. Suomalaiset tytot olivat lahteneet pian sen jalkeen, kun olimme menneet juttelemaan naille skoteille, eivatka vissiin olleet tykanneet siita pahemmin.

Tulevan viikon torstaina olisi tarkoitus hypata benji-hyppy! Aluksi tarkoitus oli hypata laskuvarjolla, mutta sitten puhuin mun host-isan kanssa, joka sanoi, etta benji ehdottomasti. Han itsekin hyppaisi, ellei hanella olisi korkeanpaikankammoa. Sen kun saisi tehtya niin saisi: uuden kokemuksen saamisesta seka fiiliksen, etta on voittanut itsensa.

Hui kamala, kun aika menee akkia! Tuntuu silta kuin olisin vasta kolme paivaa sitten tullut tanne - olisikohan sittenkin pitanyt tulla vuodeksi? Kun kuukausi tuntuu aivan liian lyhyelta ajalta, sita tassa on tullut isommalla porukallakin mietittya.

JESS...

...matkalaukku tuli!!! enaa ei tartte ostaa kokonaan uusia vaatteita yms., saa tutut omat kayttoon, jes! ei tassa muuta tanaan...

Cheers Mates!

Taalla on nyt muutama leppoisa paiva tullut vietettya erinomaisessa saassa seka hyvassa seurassa. Jo Lontoossa noustessa Quantasin koneeseen huomasin, etta nama aussit ihmiset ovat aidosti vilpittomia seka ystavallisia. Jokainen bussikuskista kioskinmyyjaan kysyy heti ensimmaisena "how are ya?" ja kysyvat heti mista pain maailmaa sita tullaan, kun huomaavat eron aksentissa. Ilma on mita parhain! Aamuisin on 15 astetta ja silloin on kylma! Nama taalla vitsailevat "ja sina sanot itseasi suomalaiseksi?", paivalla taas lampotila kohoaa jopa 32 asteeseen ja illalla sitten taas 13-17 asteeseen. Ensimmaisena yona jossain Cairnsin lahella oli ollut -7 astetta!!! Jotkut ihmiset taalla pukeutuvat talvisaappaisiin ja -takkeihin, ja suomalaisina naureskelemme joidenkin kauppojen ovissa lukeville ilmoituksille "Winter clothes for sale". Eddie ja Judy, ne joiden luona asun, jaksavat paivitella takapihalla olevan uima-altaan kylmaa lampotilaa, joka on vain 24 astetta, ja ihmettelevat, kun mina vain uin ja lillun siella pitkaan. Kerroin, etta olen uinut 4 asteisessa vedessa ilman ollessa lahempana -10 astetta, silloin he totesivat "you finns are crazy people", ja kerrotua viela saunasta, eukonkantokisoista, saappaanheittokisoista yms. he olivat varmoja siita.

Alvaro, espanjalainen, tuli torstain ja perjantain valisena yona klo 2.30 ja David, italialainen, aamulla klo 7. Ruotsalaiset paasivat perjantai iltana tanne, ranskalaiset vasta eilen illalla ja nyt on kaikki 200 EF-oppilasta paikalla lukuunottamatta yhta espanjalaista, joka on kokonaan kadonnut jonnekin. Ensin oli kateissa kahdeksan, sitten 17 ja lopulta enaa yksi espanjalainen - ne on sitten menevaa ja hauskaa porukkaa. Alvaro onkin tyypillinen espanjalainen urheilullinen, puhelias, avoin ja koko ajan pilke silmakulmassa. Han tulee Madridista ja on mun kanssa saman ikainen, mukava tyyppi. David taas on Milanon lahelta 15-vuotias, hanet adoptoitiin El Salvadorista Italiaan ennen kuin taytti yksi. Hanen lisakseen olen tavannut kolme muuta italialaista, seka sen puoliksi suomalaisen puoliksi italialaisen, joka tuli meidan suomalaisten mukana, han asuu kesat Suomessa ja muun vuoden Etela-Italiassa. Naihin neljaan italialaiseen verrattuna - seka myos niihin moniin tuhansiin, joita olen nahnyt Italian matkoillame - David on hyvin hyvin erilainen: hiljainen, ujo, yksin viihtyva ja vaha sanainen. Yritimme Alvaron kanssa saada hanta lahtemaan suomalaisten, espanjalaisten seka italialaisten kanssa perjantai ja lauantai iltoina ulos tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta ei tullut. Tyypillinen italialainen olisi varmasti heti ollut valmis lahtoon.

Matkalaukuista ei ole tietoa paitsi, etta eilen Lontoossa oli 100 000 laukusta enaa 21 000 Lontoossa ja eilen tai tanaan sielta piti lahtea kone Sydneyhyn 650 laukun kanssa, joiden joukossa voi olla meidan kaikkien tai vain muutaman laukut. Mutta onneksi matkavakuutus maksaa kahdelta ensimmaiselta paivalta 100euroa/pva, jonka jalkeen on tullut jokin toinen kustannus kayttoon - tamahan kay ihan bisneksesta. Huomenna kaikille suomalaisille hankitaan uudet paikalliset liittymat Vodafonelta, koska nama EF:n antamat kortit eivat toimi kunnolla, kaikki tekstarit eivat tule perille eika puhelutkaan, ne menee ensin Britannian, EF:n paatoimiston, kautta ja sitten takaisin tanne.

Perjantaina valitsin vapaaehtoiset retket, joiden hinnaksi tuli 552 Australian dollaria. Se sisaltaa 180 dollarin hintaiset viikonloppuretket outbackille seka Cape Tribulationin sademetsaan, kaksi matkaa koralliriutalle (toinen on koko paiva vierailu Fritztroy Islandille ja toinen ihan katamaraanilla purjehdus/snorklaus retki riutalle) seka matkan Kurandaan, josta en oikein tieda mitaan - viela. Silloin sain maksettua 125 dollaria, mutta liiderimme sai sovittua, etta meidan ei tarvitse maksaa heti kaikkea vaan se mita pystytaan ja loppuja jahdataan sulta sitten loppu kurssin ajan. Perjantaina tuli kierrettya myos kaupunkia, jonka takia jalat on nyt rakoilla. Silloin myos tapasimme illalla suomalaisia, italialaisia seka espanjalaisia ja juttelimme ja kiertelimme ympari kaupunkia nauttien toistemme seurasta.

Eilen oli Judyn syntymapaiva ja meita oli ihan isohko porukka: mina; espanjalainen Alvaro; italialainen David; isanta pari Eddie ja Judy; korealainen William, joka oli asunut taalla kolme kuukautta sitten ja jaanyt Australiaan, joten tuli nyt kaymaan, seka sitten Judyn kolme lasta ja seitseman lastenlasta. Eddien 15- ja 17-vuotiaat pojat eika japanilainen Yasushi olleet paikalla. Jalkimmainen on koko viikonlopun riutalla sukeltelemassa. Ja noista 10:sta kaikki lapsia myoten oli kiinnostunut meista ulkomaalaisista barbequeta syodessa, joka on ihan tajuttoman suuri juhla, oli lajia joka lahtoon: kanaa, makkaraa, suolasia piiraita, ribseja, pienta naposteltavaa jnejne... Talloin aussit vitsailevat, juovat olutta ja nauttivat erinomaisesta seurasta ja ruoasta. Ja tallaista vietetaan noin kerran kahdessa viikossa - apua! Eddie sanoi meille ruokailun jalkeen, etta saamme lahtea kaupungille kavereita tapaamaan, jos haluamme ja olemme syoneet tarpeeksi - no mehan lahdimme, kun meita oli aikasemmin kysytty paikalliselle laguunille (ilmainen uimapaikka, Cairnsissa ei ole rantoja, lahin on noin tunnin ajomatkan paassa, ja niita jatkuu kymmenia kilometreja), jossa olin paivalla ollut suomalaisten kanssa uimassa ja ottamassa aurinkoa.

Tanaan kaytiin Eddien ja Alvaron kanssa kiertelemassa lahirantoja lapi ja uiskentelemassa ja aurinkoa ottamassa. Port Douglasin vanha kirkko, yksi Australian vanhimmista, kaytiin katsastamassa. Siella on sunnuntaisin klo 8-9 katolinen jumalanpalvelus, 9-10 luterilainen, 10-11 orthodoksilainen, 11-12 buddhalainen jne. aika erikoista ja varmasti ainutlaatuista. Kaytiin myos eraassa sademetsan lapi virtaavassa joessa uimassa, jossa vesi oli 17-18 astetta. Siella tapasimme hieman paastaan vialla olevan aboriginaali miehen, joka sanoi kaikille "hello/hey/hi!" ties kuinka monta kertaa, ja jos vastasi jotain han sanoi: "don't ya fucking talk to me!" tai "don't ya fucking look at me!". No se oli humalassa, ja aivan kuten amerikan intiaaneille, se ei ole hyvaksi aboriginaaleillekaan.

Cairnsissa vihdoinkin

Viimeinkin perilla taalla Cairnsissa! Mukavan oloinen paikka on, perhe vaikuttaa mukavalta ja hyvin menee, mita sita nyt hieman vasyttaa. 13 tunnin Lontoo-Singapore lennolla ehti tutustumaan ihmisiin niin kentalla kuin koneessakin, tosin siella suurin osa ajasta kului nukkumiseen, jos sellaiseen pystyi.

Matkatavarat ovat jaanet kaikilta meilta kolmea ryhmalaista luukuunottamatta Lontooseen 100 000 muun laukun kanssa terroriuhan takia, joten niita sitten odotellessa paiva kerrallaan pitaa luultavasti hankkia uusia vaatteita. Heathrowlle jai myos Ruotsin EF-ryhma ja Espanjan EF-ryhma on jossain pain seikkailemassa ja Italian samainen ryhma on Japanissa, etta sellasta pelia Heathrowlla. Jokainen laukku pitaa siella tarkastaa kahteen kertaa rajahdysaineiden yms. takia. Mulla on siina laukussa kaikki, mut onneks sita pystyi heti vasyneenakin menna ostamaan hadantarpeeseen muutamia vaatteita.

Huomenna pitaa maksaa kaikki retket joihin osallistuu, mutta meidan liideri yrittaa saada sita maksua ainakin meidan osalta siirrettya matkatavaroiden puuttuessa. 21-vuotias japanilainen seka mina ollaan nyt taalla, mutta espanjalainen tulee illemmalla ja italialainen aamulla.

Taalla tosiaan syodaan paljon roskaruokaa, sen huomaa ihmisista kuin ruokavarastoista. Talon emantakin avasi sipsipussin kaupassa soi sita kavellessaan kassalle ja osti viela kaksi sipsipussia, huh huh.